kevään laulu
Talvi
minuutista minuuttiin
hän tuijotti hämärään
silmänsä avoinna.
Tuossa nyt seisoo
nojaa kylmään seinään
kulman takana jättiläisten tömisevä marssi
välkehtivät tanssijat sulaneen lumen lätäköissä
kirkkaiden värien miekat syöksyvät ilman halki.
Sulkeeko hän silmänsä
piiloutuuko turvalliseen tyrmäänsä
ojentaa kätensä sokeuden, luotetun ystävänsä, käteen.
Vai kurkistaako, ottaa haparoivan askeleen
antaa valkoisten valojen koputtaa oveensa
ja kutsua hänet matkalle kevään lauluun.
