pimeyden löytäjät
harmaa imee puista verhot
tienvieristä vihreän
sisälleni se valuu silmieni läpi
hypin yhdellä jalalla
korvassani yhä vettä
valon
ovet
sulkeutuvat
en tahdo pois
rintaani vasten painavina lähestyvät raskaat ovet
puristun
haukon
henkeä
astun askeleen
takana valon viimeinen juova luikertelee rako sulkeutuu ja on
pimeää
sokeus
loppu
lämmin käsi koskee
kiertyy sormieni ympäri etsimme toisiamme
